Mikä On Tasapaino?
Tasapainoa kuvataan kyvyksi pitää kehon painopiste opitun tukialueen sisäpuolella ilman riskiä kaatumisesta. Toimivan tasapainojärjestelmän kanssa ihminen näkee tarkasti liikkuessaan, tunnistaa painovoiman, osaa määrittää liikkeen suunnan ja nopeuden, sekä ylläpitää tasapainoa vaihtelevissa tilanteissa.
Tasapainon hallinta ylläpidetään silmien välittämällä näköinformaatiolla yhdessä sisäkorvan tasapainoelinjärjestelmän, lihasten ja nivelten asentotunnon kanssa. Loukkaantumisen, sairauden tai ikääntymisen myötä ilmenevä häiriö yhteen tai useampaan näistä osa-alueista voi vaikuttaa tasapainoon.
MITKÄ OVAT TASAPAINOELIMEN HÄIRIÖN OIREET?
Tasapainoelinjärjestelmä sisältää sisäkorvan ja aivojen osat, jotka auttavat hallitsemaan tasapainoa ja silmien liikkeitä. Mikäli sairaus, ikääntyminen tai vamma vaurioittavat järjestelmää, seurauksena voi olla tasapainohäiriö. Tästä syntyvässä oirekuvassa voi esiintyä:
- Kiertohuimausta ja huimausta
- Tasapainon ylläpitämisen vaikeus ja vaikeuksia hahmottaa ympäristöä
- Näköhäiriötä
- Kuulohäiriöitä
- Kognitiivisia ja/tai psyykkisiä häiriöitä
Kaikki eivät kuitenkaan kärsi kaikista yllä mainituista oireista ja muutkin oireet ovat mahdollisia. Lisäksi sisäkorvan tasapainojärjestelmästä johtuva häiriö voi esiintyä ilman muita oireita. Yllä mainitut oireet voivat johtua myös muista sairauksista.
Oireiden tyyppi ja vakavuus voi vaihdella huomattavasti ihmisten välillä ja oireet voivat olla pelottavia ja vaikeasti kuvailtavia. Tasapainovaikeuksista kärsiviä ihmisiä voidaan pitää hajamielisinä, laiskoina, ahdistuneina tai huomiota etsivinä. Heillä voi olla vaikeuksia lukea tai tehdä yksinkertaisia matemaattisia tehtäviä ja näin työnteko, koulunkäynti, rutiininomaisten päivittäisten tehtävien suorittaminen tai vain sängystä nouseminen aamulla voi olla haastavaa.
KIERTOHUIMAUS JA HUIMAUS
- Pyörivä tai kieputtava tunne; ympäristö tai oma keho tuntuu pyörivän (kiertohuimaus)
- Pyörryttävä, kelluva tai keinuva tunne (huimaus)
- Tunne, että joku voima vetää kehoa yhteen suuntaan
TASAPAINO JA VISUAALINEN SUUNTAUTUMINEN
- Huono tasapaino, kompastuminen, vaikeus kävellä tai kääntyä
- Kömpelyys tai koordinaatiovaikeudet
- Vaikeus ylläpitää suoraa asentoa; taipumus katsoa eteen sijainnin varmistamiseksi
- Taipumus pitää päätä kallistetussa asennossa
- Taipumus koskettaa tai pitää kiinni seisoessa
- Taipumus pitää päätä paikallaan, kun istuu alas
- Lisääntynyt herkkyys kävelypintojen tai jalkineiden muutoksille
- Lihas- ja nivelkipuja (tasapainovaikeuksien vuoksi)
- Vaikeus ylläpitää tasapainoa väkijoukon seassa tai avoimissa tiloissa
NÄKÖ
- Vaikeuksia kohdistaa katse ja seurata kohdetta katseella; asiat tai sanat saattavat näyttää hyppivän, pomppivan, kelluvan, hämärtyvän tai näkyvän kahtena
- Epämukava olo kiireisissä ympäristöissä, kuten liikenteessä, kaupoissa tai väkijoukoissa
- Herkkyys valolle, häikäisylle, liikkuville tai välkkyville valoille; loisteputkilamput voivat olla erityisen hankalia
- Herkkyys tietokonenäytöille ja televisioille
- Taipumus keskittyä lähellä oleviin kohteisiin; vaikeuksia keskittyä kaukana oleviin kohteisiin
- Lisääntynyt hämäräsokeus; vaikeuksia kävellä pimeässä
- Vaikeuksia arvioida etäisyyksiä (syvyysnäön heikentyminen)
KUULON MUUTOKSET
- Kuulon heikkeneminen; vääristynyt tai vaihteleva kuulo
- Tinnitus (soiminen, meteli, surina, huutaminen tai muita ääniä korvassa)
- Herkkyys koville äänille ja meluisille ympäristöille
- Äkilliset kovat äänet voivat lisätä kiertohuimauksen, huimauksen tai tasapaino-oireita
KOGNITIIVISET MUUTOKSET
- Vaikeus keskittyä ja kiinnittää huomiota; helposti hajamielisyyttä
- Unohteluja ja ongelmia lyhytaikaisen muistin kanssa
- Sekavuutta, suuntavaisto-ongelmia, vaikeuksia ymmärtää ohjeita
- Vaikeus seurata keskusteluita, kokouksia jne., varsinkin jos on taustamelua tai liikettä
- Henkistä ja/tai fyysistä väsymystä
- Itsevarmuuden, itseluottamuksen ja itsetunnon menetys
- Ahdistus, paniikki, sosiaalinen eristäytyminen
- Masennus
MUUT
- Pahoinvointia tai oksentelua
- ”Krapula” tai ”merisairaus” -tunnetta.
- Matkapahoinvointia
- Paineen ja täyteläisyyden tunnetta korvissa
- Päänsärkyä
- Epäselvä puhe
- Herkkyys tuulelle ja paineen sekä lämpötilan muutoksille
- Kipua, paineen tunnetta tai muita oireita ruokavalion muutosten takia (esim. korkea natrium)
MITEN TASAPANOELIMEN HÄIRIÖT DIAGNOSOIDAAN?
Anamneesin ja kliinisen tutkimuksen perusteella lääkäri voi tilata lisätutkimuksia tasapainoelin järjestelmän toiminnan arvioimiseksi ja muiden sairauksien poissulkemiseksi.
TASAPAINOELIMEN TOIMINTAHÄIRIÖN TESTIT
Hyvä tasapaino ja selkeä näkö perustuvat tasapainojärjestelmän elinten ja silmien väliseen yhteistyöhön. Pään liike tai muu sisäkorvan stimulaation laukaisee nystagmuksen eli silmävärveen, jonka tehtävä on vakauttaa katse pään liikkeiden yhteydessä, jotta kuva säilyy vakaana verkkokalvolla. Vestibulo-okulaarinen refleksi (VOR), saa aikaan nystagmuksen, jonka arvioiminen on yleensä välttämätöntä tutkittaessa huimauspotilaita.
ELEKTRONYSTAGMOGRAFIA (ENG)
ENG koostuu silmäliiketesteistä, joiden avulla voidaan tutkia tasapainojärjestelmän toimintaa mittaamalla silmävärvettä (nystagmus) ja muita silmän liikkeitä. ENG-testit ovat yksi tavallisimmista testeistä tutkittaessa huimauspotilasta, vaikka testipatteristo ja jotkut testausmenetelmät voivat vaihdella paljon.
ENG:n aikana silmien liikkeet mitataan silmän ympärille laitettujen elektrodien avulla. Elektronit kiinnitetään liimalla ihoon.
Vaihtoehtoisesti silmien liikkeet voidaan tallentaa videonystagmografialla (VNG). VNG:ssa silmien liikkeet tallentuu käyttämällä suojalasien sisäpuolelle asennettua infrapunavideokameraa elektrodien sijaan.
ENG/VNG-testit arvioivat silmien liikeitä, kun silmät seuraavat liikkuvaa kohdetta. Toisessa testissä tarkkaillaan silmien liikkeitä, kun pään asentoa vaihdellaan eri suuntiin. Kaloritestin aikana lämmintä tai kylmää vettä tai ilmaa kierrätetään korvakäytävässä ja lämpötilan muutoksen vaikutus silmävärveeseen arvioidaan.
KIERTOTESTIT
Kiertotestien avulla voidaan myös arvioida kuinka hyvin silmät ja sisäkorva toimivat yhdessä. Pään liikkuessa yhteen suuntaan silmän liikkuvat vastakkaiseen suuntaan.
Vartalon kiertotesteissä pään liikkuessa eri nopeuksilla silmien liikkeitä voidaan mitata. Tämä antaa ENG/VNG-testien ohella lisätietoa tasapainoelinten toiminnasta sekä näiden yhteydestä silmän lihaksiin. Kaikki ihmiset eivät tarvitse kiertotestejä diagnoosivaiheessa.
TASAPAINOJÄRJESTELMÄN AIHEUTTAMA KAULALIHASTEN VASTE (VEMP)
VEMP-testillä arvioidaan korvakristallijärjestelmän (utrikuluksen) ja alemman tasapainohermon toimintaa. VEMP-testin aikana kuulokkeet asetetaan korville ja elektrodit kiinnitetään kaulan ihoon päännyökääjälihasten päälle. Kaulan lihakset vastaavat voimakkaaseen ääniärsytykseen, joka välittyy korvakristallielimen kautta.
TIETOKONEISTETTU DYNAAMINEN POSTUROGRAFIA (CDP)
CDP testaa tasapainon vakautta eri tilanteissa. ENG/VNG- ja kiertotestit arvioivat silmien ja tasapainojärjestelmän vuorovaikutuksia ja CDP tarjoaa lisätietoa motorisesta hallinnasta tai tasapainotoiminnasta erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Tämä on tärkeää, koska kyky ylläpitää tasapainoa ei riipu pelkästään näön aistinvaraisista tiedoista tai tasapainoelin järjestelmästä, vaan myös aistinvaraisista tiedoista, joita aivot saavat lihaksilta ja niveliltä. Nämä ”somatosensoriset signaalit” antavat vihjeitä esimerkiksi kääntymisen suunnasta ja kävelypinnan liikkeestä ja kaltevuuden vaihtelusta. CDP testaa näiden kolmen aistimuksen välisiä suhteita ja tutkimus tarjoaa tietoa näön ja eri aistinjärjestelmien yhteistyöstä.
Testiin sisältyy kiinteällä ja liikkuvalla alustalla seisominen ja näköympäristön liikkuminen. Alusta ja/tai kohde liikkuvat samalla ja alustan painemittarit tallentavat kehon muutoksia (heilumista ja horjumista) kun henkilö yrittää ylläpitää tasapainoaan. Turvavaljaita käytetään putoamisen estämiseksi testin aikana.
KUULOTESTIT
Audiometria mittaa kuulotoimintaa. Kuuloarvioinnit ovat tärkeä osa tasapainojärjestelmän diagnostiikkaa, koska sisäkorvan kuulon ja tasapainoelinten välillä on läheinen suhde. Jotkut tarvitsevat useita erilaisia audiologin suorittamia kuulotestejä. Nämä testit suoritetaan äänieristetyssä tilassa kuulokkeilla.
Tasapainoelimen häiriöstä kärsivän henkilön kuuloa seurataan aika ajoin, varsinkin, jos on viiteitä kuulon heikkenemisestä, täyteisyyden tunteesta korvissa tai tinnituksesta (soiminen tai kohina korvissa).
TASAPAINOELIMEN TOIMINTAHÄIRIÖSTÄ JOHTUVAN KIERTOHUIMAUKSEN, EPÄTASAPAINON JA HUIMAUKSEN HOITO
Tasapainoelimen häiriöihin käytettävä hoitomuoto riippuu oireista, sairaushistoriasta, terveydestä, sekä osaavan lääkärin suorittamasta tutkimuksesta ja testituloksista. On tärkeää hoitaa perussairaudet, koska nämä voivat myös vaikuttaa tasapainohäiriöön. Huimauksen hoitoon voi sisältyä:
TASAPAINOELIMEN KUNTOUTUSHOITO (VKH)
VKH sisältää pään, kehon ja silmien harjoituksia. Testien tarkoitus on uudelleen kouluttaa aivot tunnistamaan ja käsittelemään tasapainojärjestelmän signaaleja ja koordinoimaan niitä näön, asentoaistin ja liikeaistin antamilla tiedoilla. VKH-harjoitusten valinta ja muoto vaihtelevat yksilöllisesti.
KORVAKRISTALLIEN REPOSITIO-HOITO (ESIM. EPLEY-liikkeet)
Epley-manööveri on yksi hoitomuoto käytettävissä hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoitoon. Liikesarjan tavoite on parantaa asentohuimaus poistamalla sakkaa kaarikäytävistä.
KOTIHARJOITUKSET
Kotiharjoitukset ovat monelle tärkeä osa hoitoa. Fysio- tai toimintaterapeutti määrää asianmukaiset tasapainoharjoitukset ja suunnittelee kunto-ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä energiaa ja vähentää stressiä.
RUOKAVALIOHOITO
Monet ihmiset, joilla on Ménièren tauti, toissijainen endolymfaattinen hydrops tai migreeniin liittyvää huimausta, kokevat, että tietyt ruokavalion muutokset ovat avuksi oireiden hallinnassa. Myös tiettyjen aineiden, kuten nikotiinin ja joidenkin lääkkeiden välttäminen voi vähentää oireita.
VERTAISTUKI JA PSYKOTERAPIA
Tasapainoelimen häiriöiden oireet voivat ovat näkymättömiä ja arvaamattomia. Vaikka oireet eivät välttämättä näy ulkopuolisille ihmisille ne eivät ole kuvitteellisia. Tasapainoelimen häiriö voi aiheuttaa laaja-alaisia psyykkisiä vaikutuksia. Ihmiset, joilla on tasapainoelimen häiriö, tarvitsevat usein tukea ja hyötyvät neuvonnasta selviytyäkseen elämäntapamuutoksista, masennuksesta, syyllisyyden ja surun tunteesta. Psyykkisten tekijöiden vaikutus aiheutuu yleensä siitä, etteivät ihmiset enää pysty täyttämään omia tai muiden odotuksia.
LÄÄKITYS
Lääkkeen käyttö tasapainoelimen toimintahäiriöiden hoidossa riippuu siitä, onko kyse akuutista (kestää enintään 5 päivää) tai kroonisesta vaiheesta (jatkuvaa).
LEIKKAUS
Leikkausta voidaan harkita, mikäli lääkkeellinen hoito ei tehoa huimauksen tai tasapainojärjestelmän toimintahäiriöiden hoitoon. Leikkaustyyppi riippuu potilaan diagnoosista ja fyysisestä kunnosta. Kirurgiset toimenpiteet perifeerisiin tasapainoelimen häiriöihin ovat joko korjaavia tai tuhoavia. Korjaavan leikkauksen tavoitteena on korjata tai vakauttaa sisäkorvan toiminta. Tuhoavan leikkauksen tavoitteena on pysäyttää aistinvaraisen tiedon tuottaminen tai estää sen siirtyminen sisäkorvasta aivoihin.
TASAPAINOHÄIRIÖTYYPIT
IKÄÄN LIITTYVÄ HUIMAUS JA EPÄTASAPAINO
Huimaus vanhuksilla voi johtua häiriöstä tasapainojärjestelmässä, aivoissa tai näkö- ja hermojärjestelmässä, psykologisista syistä tai tuntemattomasta syistä. Tasapainoelimen häiriöiden uskotaan kuitenkin olevan yleisin huimaukseen syy vanhuksilla, selittäen noin 50 % vanhusten huimauksista.
HYVÄLAATUINEN ASENTOHUIMAUS (BPPV)
Hyvänlaatuinen asentohuimaus on yleinen tasapainoelimen häiriö, joka aiheuttaa kiertohuimausta, huimausta ja muita oireita, jotka johtuvat kaarikäytäviin kertyneestä sakasta (kanalolitiaasi). Tämä sakka koostuu pienistä kalsiumkarbonaattia kiteistä ja sijaitsevat tavallisin posteriorisessa kaarikäytävässä. Pään liikkeiden yhteydessä korvakristallit siirtyvät kaarikäytävissä ja lähettävät vääriä signaaleja aivoihin, jolloin koetaan huimausta.
SISÄKORVAN TULEHDUS (LABYRINTHITIS) JA VESTIBULAARINEURONIITTI
Sisäkorvan tulehdus ja vestibulaarineuroniitti ovat häiriöitä, jotka johtuvat sisäkorvan tai kuulo-tasapainohermon (kahdeksas aivohermo) tulehduksesta. Tämä hermo yhdistää sisäkorvan aivoihin. Tulehdus voi vaikuttaa kyseisen hermon tasapainohaaraan, mikä aiheuttaa kiertohuimausta tai huimausta, mutta ei muutosta kuulossa. Sisäkorvan tulehduksen oireina esiintyy huimauksen tai kiertohuimauksen lisäksi kuulon muutoksia, jos molemmat haarat (kuulo ja tasapaino) ovat tulehtuneet.
MÉNIÈREN TAUTI
Ménièren tauti on tasapainoelimen häiriö, jonka syntymekanismia pidetään sisäkorvan nestekierron häiriönä, jolloin sisäkorvaan kertyy nestettä, endolymfaa. Ménièren taudin tarkkaa syytä ei tiedetä. Neljä klassista oiretta ovat huimaus, korvan soiminen eli tinnitus, paineen tunne korvassa ja vaihteleva kuulo.
MIGREENIIN LIITTYVÄ KIERTOHUIMAUS (VM)
Migreeni on yleinen päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus, joka voi aiheuttaa useita tasapainoelimen toimintahäiriöitä. Tutkimukset viittaavat siihen, että noin 25 prosenttia migreeniä sairastavista kokevat huimausta migreenikohtausten aikana. Migreenin liittyvä kiertohuimaus (MAV) voi olla kivulias tai kivuton.
MAL DE DEBARQUEMENT- SYNDROOMA (MdDS)
MdDS on neurologinen häiriö, joka ilmenee jatkuvana keinuvana ja huojuvana tunteena. MdDS tunnetaan myös nimellä ”poistumissyndrooma”, koska oireet alkavat yleensä meriristeilyn, lento- tai automatkan jälkeen, kun liike loppuu. Oireet voivat kestää kuukausia tai vuosia ja toistua.
PERILYMFA FISTELI
Perilymfa fisteli on repeämä ohuissa kalvoissa, jotka erottavat keskikorvan nesteellä täytetystä sisäkorvasta. Repeämä vuoksi välikorvan paineen muutokset vaikuttavat suoraan sisäkorvan kuulorakenteisiin vaikuttaen tasapainoon ja laukaisten huimausta.
YLÄKAARIKÄYTÄVÄN LUUPUUTOS
Sisäkorvan ylimmän kaarikäytävän tasapainoelimen yläkaarikäytävän luupuutos voi aiheuttaa tasapainohäiriöitä ja/tai kuulo-oireita. Oireet aiheutuvat, kun kaarikäytävän neste siirtyy poikkeavan aukon kautta väärään paikkaan kovan äänen tai paineen vaikutuksesta, aiheuttaen tasapainohäiriöitä ja/tai kuulo-oireita.
TOIMINALLINEN HUIMAUS/PITKÄKESTOINEN EI-KIERTOHUIMAUS TAI EPÄVAKAUDEN TUNNE (3PD)
3PD-oireita ovat jatkuva ei-kiertohuimaus ja epävakauden tunne. Huimauksen voi laukaista ympäristö, jossa on paljon liikkuvia ärsykkeitä sekä tehtävät, jotka vaativat keskittymistä. 3PV ei ole mielenterveyden häiriö, vaan pikemminkin korva- ja hermostoperäinen häiriö, johon liittyy käyttäytymiseen liittyviä osatekijöitä.
Kiitos Suomen Meniere-liitto ry:lle tämän artikkelin kääntämisestä suomeksi.